Suomi valmistautuu presidentinvaaleihin, markka on juuri devalvoitu ja
valtion päämiehenä on Kekkonen, jonka asema ei horju. Eletään vuotta
1967. 13. lokakuuta Helsinkiin saapuu merkittävä maailmantähti, Marlon
Brando.

Teemailta on omistettu vuonna 2004 80-vuotiaana menehtyneelle
näyttelijälle. Illan kruunaa kello 22.00 alkava elokuva, jossa Brando
suorastaa loistaa ahtaalle ajettuna lainvalvojana. Armottomat on
valmistunut vuotta ennen tähden Suomen-vierailua.

Täällä ollessaan Brando ei halunnut puhua elokuvistaa eikä urastaan.
Tuolloin 43-vuotiaalla legendalla oli vain ja ainoastaan yksi syy
vierailla Helsingissä ja jättää hetkeksi oma saarensa Tahitilla: Intian
nälkäänäkevät lapset. Hän oli vieraillut Aasiassa aiemmin ja kuvannut
matkastaan 20-minuuttisen filminkin, joka tosin lytättiin
kotikutoiseksi. Yhtä kaikki, Brando halusi herättää länsimaiden huomion
Unicefin hyväntahdon lähettiläänä.

Helsinkiin hänet saatiin pikavisiitille aiemmin samana vuonna
perustetun Suomen Unicefin pääsihteerin Gunvor Hustichin
määrätietoisuuden ansiosta. Hustich oli päättänyt saada suuresti
ihailemansa Brandon päätähdeksi Pikkuisen hymyä -gaalaan, joka
esitettiin suorana vastavalmistuneesta Helsingin kaupunginteatterista
kaikkiaan 13 maahan. Itse lähetys sujui muutamaa teknistä ongelmaa
lukuun ottamatta hienosti, mutta Brandosta matkustaminen ja
esiintyminen veivät kaikki mehut. Hän sai takahuoneessa oudon
kouristuskohtauksen, ja hänet kiidätettiin Marian sairaalaan
sydänfilmin ottamista varten. Anturit pani paikoilleen sairaanhoitaja
Astrid Winter, joka joutui ajelemaan toimenpidettä varten elokuvatähden
rintakarvoja. Tätä nykyä nuo karvat löytyvät Espoossa asuvan Winterin
valokuva-albumin välistä, jossa ne pysyvät hyvässä tallessa. Marlon
Brando tuli Suomeen -dokumentissa Peter von Bagh epäilee pilke
silmäkulmassa, että karvat voitaisiin hyvin sijoittaa myös
Guggenheim-museoon, jota taas kerran ollaan puuhaamassa Helsinkiin.

JENNI UOTINEN